Hoitosuhde ja vuorovaikutus

Mitä kysyisit potilaalta, jotta voisit selvittää hänen tilaansa?

Annetaan potilaalle tilaa ja aikaa kertoa hänen tilanteesta hänen omilla sanoillaan. Hoitajan tehtävä kuunnellessa on kuunnella tarkkaa mitä potilas kertoo ja olla läsnä tilanteessa. Kun potilas on saanut kerrottua omat asiansa tai mikäli kertomus alkaa polkemaan paikalla tai rönsyilemään ihan muualle hoitajan kannattaa esittää tarkennettuja kysymyksiä potilaan tilasta. Tärkeää on myös puhua asioiden oikeilla nimillä, vaikka asia olisi vaikea tai potilas yrittäisi vältellä aiheesta puhumista. Hoitajan tehtävänä on saada mahdollisimman paljon hoitoon vaikuttavista tiedoista ylös.

https://sairaanhoitajat.fi/artikkeli/asiakkaan-ja-potilaan-kohtaaminen/

Millainen vuorovaikutus on keskeistä ensi kohtaamisessa?

Edellinen vastaus pätee myös ensi kohtaamiseen. Potilaalle on annettava tilaa ja aikaa kertoa omilla sanoilla vaivastaan. Tärkeää on hoitajan aito kiinnostus potilasta kohtaan. Aito kiinnostus edellyttää hoitajalta kohtaamisen taitoa, auttamisen halua, konkreettista läsnäoloa, kuuntelemisen taitoa, kanssa käymistä ja välittämistä sekä kiireettömyyttä.

http://hoitonetti.turkuamk.fi/Hoitonetti/2005_Vuorovaikutuskulttuuri/5.1.html

Millaisia vuorovaikutuksen elementtejä käytät (sanallinen, ei sanallinen; ilmeet eleet kosketus jne jne.)?

Henkilökohtaisesti käytän kosketusta lähinnä lohduttaessa. Muutenkin koskettaminen lähtee potilaasta itsestään. Jos potilas selvästi eleillään viestii halusta halata. Tässä hoitaja voi häntä halata, mutta koskettelu on aina potilas ja hoitajakohtaista. Ilmeillä ja eleillä yritän viestiä kuuntelevania potilasta ja olevani kiinnostunut hänen kertomuksistaan. Yritän hymyillä paljon työssä ja olla muutenkin hyvin positiivinen, huumori toimii myös hyvin useimmissa tilanteissa.

Miten tapaamisenne muuttuu, jos potilas on afasia potilas?

Afasia potilaan kohtaamiseen vaikuttaa hänen afasian vaikeusaste. Afasia potilas ymmärtää hoitajaa yhtä hyvin kuin muutkin potilaat. Ongelmat ovat kuinka hoitaja ymmärtää afasia potilasta. Kohtaamisessa täytyy antaa potilaalle aikaa. Hoitaja on rauhallinen ja pitkäjänteinen. Afasia potilaan kohtaamisessa voi käyttää apuna kuvakortteja, jolla potilas voi osoittaa mitä hän tarkoittaa. Lisäksi mikäli potilas pystyy kirjoittamaan lapulle, mutta aika usein afasia potilas ei kykene tai halua kirjoittaa. Afasia potilaille kehittyvät myös usein rutiinit, joista pitkään hänen kanssa työskennellyt hoitaja voi tietää mitä potilas minäkin aikana haluaa. Lisäksi pitkään saman potilaan kanssa työskennellyt hoitaja oppii kuuntelemaan potilasta paremmin ajan mukana. Tulkin käyttäminen tilanteen mukaan.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00557

Miten tapaamisenne muuttuu, jos hän on kuulovammainen?

Kehonkieli korostuu kuulovammaisen kanssa. Kuulovammojakin on monenlaisia. Vanhuksilla esim. saattaa olla kuulon alenemaa ja toinen korva kuulee paremmin kuin toinen. Näissä tilanteissa kannattaa puhua sitä korvaa kohti, mikä kuulee paremmin. Kuulovammaisista osa osaa lukea huulilta. Näissä tilanteissa on tärkeää puhua kohti kuulovammaista ja ei ala ylikorostamaan suun liikkeitä, vaan puhuu normaalisti. Kuulovammaisella voi myös olla tulkki käytössä. Näissäkin tilanteissa on tärkeä muistaa tulkin olevan vain apuväline ja kohdistaa puhe kuulovammaiseen, koska hänen kanssa käyt vuoropuhelua. Apuna voi käyttää myös kirjoittamista. Yleisimpien viittomakielenmerkkien esim. aakkoset on melko helppoa oppia, rohkaisenkin hoitajia opettelemaan omatoimisesti viittomakielen alkeet. Netistä löytyy paljon helppoja ja hyviä. Olen itse mm. yrittänyt opetella vähän tukiviittomien käyttöä. Hyvä sivu näiden opiskeluun on http://papunet.net/.

http://docplayer.fi/12048243-Opas-kuulovammaisen-potilaan-hyvaan-kohtaamiseen-hoitotyossa.html

Miten tapaamisenne muuttuu, jos hän on juuri muuttanut suomeen ja tarvitsee tulkin kommunikoidakseen?

Pitää ottaa huomioon kulttuurierot. Mikäli hän on tullut pakolaisena Suomeen, niin hänellä voi olla hyvin isot ennakkokäsitykset kaikkia viranomaisia kohtaan. Kehonkieli korostuu jälleen, kun yhteistä kieltä ei ole. Tulkkia käyttäessä on tärkeää puhua potilasta kohti. Englantia voi myös yrittää käyttää apuna, mikäli potilas osaa edes hieman englantia.

http://www.turku.fi/uutinen/2015-11-24_asioimistulkin-tyo-kuuntelua-tulkkaamista-mutta-ei-asioihin-puuttumista

Miten tapaamisenne muuttuu, jos hän on lapsi?

Lapsen hoidossa korostuu turvallisen ympäristön luominen. Lapsille on yhtä tärkeä kertoa, kuin muillekin potilaille mitä ollaan tekemässä. Avussa voi käyttää ”taikuutta”, jotta toimenpiteestä saa lapsen mielestä hauskan ja pelottavuus kaikkoaisi. Tärkeää on myös saada vanhemmat rauhallisiksi, koska lapsi aistii vanhempiensa pelot ja levottomuuden. Alla kuva lapsen tekemästä piirustuksesta hyvästä hoidosta.

https://optima.turkuamk.fi/learning/id19/bin/user?rand=161