Psykiatristen sairauksien hoito ja hoitotyö

Depressio

Depressioon sairastuu elämänsä aikana 10-15% ihmisistä. Depressio on monisyinen mielialahäiriö jonka sairastumisriskiin vaikuttaa perinnöllisten tekijöiden lisäksi lapsuuden tapahtumat sekä myöhemmin elämässä kohdatut ristiriidat, menetykset ja pettymykset. Jopa puolella depressioon sairastuneella sairausjakso toistuu useita kertoja elämän aikana. Ilman hoitoa kahden sairastetun vakavan masennusjakson jälkeen kolmannen sairausjakson todennäköisyys kohoaa yli 70 %:in, kolmannen sairausjakson jälkeen uusiutumisriski on jo yli 90 %. Asianmukaisella hoidolla masennusjaksojen uusiutumisriskiä voidaan merkittävästi vähentää.
Usein toistuvat depressiojaksot sekä pitkittynyt depressio ovat myös usein syynä ennenaikaiselle eläkkeelle jäämiseen. Vakavat ja toistuvat sairausjaksot kasvattavat myös itsemurhariskiä.


Oireet ja toteaminen
Masennusta sairastavalla henkilöllä on alentunut kyky tuntea mielenkiintoa ja mielihyvää. Henkilö on surullinen ja usein ärtyisä, sekä mieliala on ontto. Muina oireina voi olla lisäksi unettomuutta tai väsymystä, laihtumista tai painon nousua, keskittymis- ja muistivaikeutta, arvottomuuden ja toivottomuuden tunnetta sekä vakavammassa tapauksessa kuolemantoive ja itsemurha-ajatukset.

Masennus voidaan oireiden perusteella jakaa lievään, keskivaikeaan, vaikeaan ja psykoottiseen depressioon. Lievästä masennuksesta kärsivä pystyy usein käymään töissä mutta keskivaikeasta masennuksesta kärsivä joutuu monesti olemaan voimakkaasti alentuneen toiminta- ja keskittymiskyvyn vuoksi sairauslomalla. Vaikeasta masennuksesta tai psykoottisesta masennuksesta kärsivä on työkyvytön ja saattaa useasti tarvita jopa sairaalahoitoa.

Masennustiloista voidaan myös erotella melankoliseen, epätyypilliseen depressioon, psykoottinen masennustila sekä kaamosmasennus.
Melankolisessa masennuksessa henkilö on menettänyt mielihyvän kokemisen lähes kaikissa toiminnoissa eikä tilapäisiäkään ilonhetkiä koeta lähes lainkaan. Melankolisesta masennuksesta kärsivä saattaa herätä jo aamulla varhain ja masentuneisuuden tunne on aamulla voimakkaimmillaan ja henkilö kärsii suhteettomista syyllisyydentunnoista. Ruokahalu on heikentynyt ja henkilö on laihtunut.
Epätyypillisessä depressiossa mieliala on reaktiivinen ja myönteinen tapahtuma tai asia saa mielialan hetkellisesti kohoamaan. Oireet korostuvat aina yksin ollessa ja henkilö kokee itsensä hylätyksi. Ruokahalu on lisääntynyt ja paino on noussut, sen lisäksi unen määrä lisääntyy ja henkilö saattaa kokea raskasta tunnetta käsissä ja jaloissa.
Psykoottisessa masennustilassa ilmenee harhaluuloja ja kuuloharhoja jotka ovat depressiivisiä. Harvoissa tapauksissa psykoottisessa masennustilassa ilmenee skitsofrenialle tyypillisempiä aistiharhoja ja harhaluuloja ajatusten vastaanotosta tai lähettämisestä.

Hoidon lähtökohtana on lääkärintutkimus, jonka perusteella tehdään diagnoosi. Diagnoosi edellyttää, että kymmenestä kriteerinä käytetystä oireesta esiintyy vähintään neljää ja oireet ovat riittävän vaikeita. Lisäksi masennustilan oireita on esiintynyt päivittäin yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan.
Masennuksen vaikeusastetta arvioidaan oireiden lukumäärän mukaan, lievässä masennuksessa on 4–5, keskivaikeassa 6–7 ja vaikeassa 8–10 oiretta. Masennusta voidaan arvioida myös masennustilaan liittyvän toimintakyvyn heikkenemisen tai erilaisten oiremittareiden, esimerkiksi Beckin depressioasteikon perusteella.
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/BDI.aspx

Syyt
Masennustilojen syyt ovat moninaiset. Osalla masennus liittyy ajankohtaisiin tapahtumiin, kuten ristiriitoihin ja ongelmiin. Osa masennustiloista liittyy biologisia rytmejä säätelevien hermoverkostojen toiminnan häiriöihin ja osa masennuksen taustatekijöistä löytyy lapsuudessa tai myöhemmin elämässä kohdatuista traumaattisista tapahtumista. Monesti depression taustalla on useampi masennusta aktivoiva tekijä.
Itsetunnon ongelmat, sisäistetyt negatiiviset ajatusmallit lisäävät masennusalttiutta. Masennus voi myös olla luonteeltaan keino paeta sitä laukaisevia tai ylläpitäviä pelottavia tunnetiloja, kuten omia tai toisen vihantunteita. Usein masennustilan taustalla on pitkään piilotettu voimakas suru läheisen, ammatillisen aseman tai kyvyn menetyksestä tai tunne-elämään tai ihmissuhteisiin vaikuttava traumaattinen kokemus. Masennustilan usein laukaisee hiljattain kohdattu pettymys tai menetys. Masennustila voi olla myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön sairausjakso.
Masennuksen taustalla saattaa olla joskus myös jokin muu sairaus, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta, krooniset infektiot, diabetes, anemia tai erilaiset neurologiset sairaudet. Useiden lääkkeiden, alkoholin tai päihteiden käyttö voivat myös olla masennuksen syy.
Masennuksen oireet saattavat johtua myös esimerkiksi foolihapon tai B12-vitamiinin puutoksesta, sydän- tai aivoinfarktista, pahanlaatuisesta kasvaimesta tai neurologisesta sairaudesta.

Hoito
Depression akuutin vaiheen tehokkaana hoitona pidetään terapiaa ja masennuslääkkeitä. Hoitomuodon valintaan vaikuttaa depression vaikeusaste ja hoidon saatavuus. Hoitomuotona voidaan käyttää myös sähköhoitoa, kirkasvalohoitoa tai transkraniaalista magneettistimulaatiohoitoa. Selektiivistä serotoniinin takaisinottoa estävillä lääkkeillä (SSRI) yleisimpiä haittavaikutuksia ovat suolisto-oireet ja seksuaalisten toimintojen häiriöt. Joillekin lääkkeille tyypillistä on painon nousu, väsyttävä vaikutus tai asentohuimaus. Noin 10% lopettaa lääkkeen käytön haittavaikutusten vuoksi. Lääkehoidon aikainen tiivis seuranta on tärkeää varsinkin jos depressioon liittyy kohonnut itsemurha-riski. Lääkehoidon vastetta tulee arvioida aina seurantakäyntien yhteydessä. Ellei selkeää vastetta lääkkeelle havaita 6-8 viikon kuluessa, tulee lääke vaihtaa toiseen. Oireiden relapsin riski on suuri jos hoito lopetetaan heti oireiden häviämisen jälkeen. Puolen vuoden yhtäjaksoisen oireettomuuden jälkeen voidaan lääkehoito lopettaa kahden viikon kuluessa, asteittain. Ylläpitohoito on suositeltavaa jos depressio on toistuvaa ja takana on jo vähintään kaksi keskivaikeaa depressiojaksoa. Ylläpitohoitoon on syytä jo aiemmin jos depressiojakso on ollut vaikea tai psykoottinen tai jos jaksoon on liittynyt itsetuhoisuutta tai pitkäkestoista toimintakyvyn alenemista.
Kaamosmasennus: Osalla depressiopotilailla masennusjaksoja esiintyy toistuvasti ja lähes yksinomaan vain pimeän talvikauden aikana. Tällöin puhutaan kaamosmasennuksesta, johon
kirkasvalohoito tehoaa hyvin. Hoitoa annetaan kirkasvalolaitteella aamuisin parin ensimmäisen viikon aikana joka päivä ja myöhemmin joko kuureina tai jatkuvasti ainakin 5 kertaa viikossa talvikauden ajan.
Lääkeresistenssi depressio: Jos kaksi peräkkäistä lääkehoitoyritystä ovat jääneet tuloksettomiksi, on syytä harkita lääkehoidon tehostamista kahden eri lääkkeen yhtäaikaisen käytön avulla. Tällöin potilas tulee ohjata psykiatrian erikoislääkärin konsultaatioon.
Psykoottinen depressio: Psykoottisessa masennustilassa potilaalla on vaikeiden masennusoireiden lisäksi harhaluuloja ja aistiharhoja, ja hänen todellisuudentajunsa on häiriintynyt. Tällöin hoitona on sairaala tai intensiivinen avohoito. Tarvittaessa hoito voi olla myös tahdosta riippumatonta. Psykoottisen depression hoidossa tehokkain, turvallinen ja suositeltava hoitomuoto on aivojen sähköhoito. Sähköhoitoa annetaan kevyessä nukutuksessa. Lääkehoitoa on syytä jatkaa sähköhoidon jälkeen tavanomaiseen tapaan jatkohoito- ja ylläpitovaiheissa.



Psykoterapeuttinen hoito
Psykoterapialla pyritään vaikuttamaan masennusta ylläpitäviin mielikuviin, ajattelumalleihin, tunne-elämään minäkäsitykseen ja toimintatapoihin. Terapian tavoitteena on henkilön toipuminen ja toimintakyvyn paraneminen.
Depression hoidossa vahvinta näyttöä on saatu kognitiivisesta, interpersonaalisesta ja psykodynaamisesta lyhytterapiasta sekä käyttäytymisen aktivoinnista.
Psykodynaamiseen hoidon suunnitteluun vaikuttaa myös potilaan omat odotukset hoidon suhteen sekä hänen toiveensa hoidosta.
Psykoterapian järjestäminen on terveydenhuoltolain perusteella kunnan vastuulla silloin, kun se liittyy sairauden hoitoon.

Käypä hoito -suosituksen keskeinen sanoma

Masennustilasta kärsii vuosittain noin viisi prosenttia suomalaisista. Se on siis keskeinen kansanterveysongelma. Hoidon suunnittelussa tärkeää on masennustilan vaikeusasteen arviointi sekä jakaminen ensimmäistä kertaa elämässä esiintyvään masennustilaan ja toistuvaan depressioon.

Depression hoidossa tärkeimpiä hoitomuotoja ovat lääkehoito ja psykoterapia. Tehokkainta on näiden molempien yhtäaikainen käyttö, molemmat on kuitenkin todettu yhtä tehokkaiksi kun kyseessä on lievä tai keskivaikea depressio. Vaikeiden ja psykoottisten depressioiden kohdalla tulee aina käyttää lääkehoitoa. Psykoottisissa tapauksissa käytetään myös psykoosilääkkeitä. Mitä vaikeammasta depressiosta on kyse, sitä tärkeämpää on yhdistää sekä lääkehoitoa, että psykoterapiaa. Tärkeää on myös potilaan elämäntilanteen tutkiminen ja psykososiaalisen tuen tarjoaminen.

Toipumisen jälkeen on tärkeää, että potilasta seurataan ja hoidetaan vielä noin puolen vuoden ajan, sillä masennustilalla on suuri uusiutumisvaara.

Kolmannen masennusjakson kohdalla suositellaan pitkäaikaista ylläpitohoitoa depressiolääkkeellä.

Perusterveydenhuollossa hoidettavien depressiotapausten kannattaa Käypä hoito -suosituksen mukaan käyttää depression hoidon kolmiomallia, eli mallia jossa toteutuu 1) moniammatillinen hoito (yleislääkäri, hoitaja ja psykiatri) 2) suunnitelmallinen hoito sekä 3) potilaan seuranta, opastus ja psykososiaalinen tuki.

Työssäkäyvän depressiopotilaan työkyvyn ja työhön paluun tukemisessa on työterveydenhuollolla keskeinen rooli.

Psykiatrinen erikoissairaanhoito toteuttaa vaikeiden, psykoottisten, vakavasti monihäiriöisten, tavanomaiseen hoitoon huonosti vastanneiden ja vakavaa itsetuhoisuutta aiheuttavien depressiotapausten hoidosta.

Lähde: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nak06966

Somaattisten sairauksien ja psyykkisten oireiden yhteys

Fyysisten sairauksien ja psykiatristen oireiden välillä on usein yhteys, joka tulee ottaa huomioon potilaan hoitoa suunnitellessa. Fyysiset sairaudet voivat aiheuttaa psykiatrisia oireita ja psykiatriset sairaudet fyysisiä oireita. Esimerkiksi syöpäpotilaista lähes puolet kärsii masennuksesta tai ahdistusoireista, dementiaa sairastavat kärsivät usein psykoottisista oireista tai käytöshäiriöistä.

Somaattisen sairauden ja depression oireita ei ole aina helppo erottaa toisistaan. Masennusoireet voivat johtua esimerkiksi foolihapon tai B12-vitamiinin puutoksesta, neurologisesta sairaudesta, sydän- tai aivoinfarktista tai pahanlaatuisesta kasvaimesta. Myös muihin sairauksiin liittyvä lääkehoito tai päihteet voivat aiheuttaa masennustiloja. Erityisesti tärkeää somaattinen erotusdiagnostiikka on: iäkkäillä potilailla, joilla ei ole aikaisempia masennustiloja, potilailla joilla on epätavallinen masennuksen oirekuva sekä potilailla, jotka eivät hyödy depression tavanomaisesta hoidosta.

Somaattiset sairaudet aiheuttavat harvemmin suoraan depression affektiivisia ja kognitiivisia oireita, joten näihin oireisiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Affektiivisiin ja kognitiivisiin oireisiin kuuluu masentunut mieliala, mielihyvän menetys, huonontunut itsetunto, toivottomuus, psykoottiset oireet ja itsetuhoajatukset. Vegetatiiviset oireet, kuten väsymys, psykomotorinen hidastuneisuus, laihtuminen ja ruokahalottomuus sen sijaan johtuvat useammin suoraan somaattisesta sairaudesta.

Masennustila on tärkeä erottaa myös kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja esimerkiksi lähiomaisen kuolemaan liittyvästä surureaktiosta. Potilaan tilaa arvioitaessa tulee selvittää, onko hänellä ollut maanisia, hypomaanisia tai sekamuotoisia jaksoja. Läheisen kuolemaan liittyvän surureaktion yhteydessä potilaan ajatukset, muistot ja tunteet liittyvät läheiseen ihmiseen, depressiossa potilaalla on puolestaan itsestään negatiivinen kuva. Kuukausia jatkuva masennusoireyhtymä, itsetuhoajatukset sekä psykoottiset ja psykomotoriset oireet eivät kuulu normaaliin surureaktioon.

Lähde: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00007

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50023#s5

Potilaan psyykkisen tilan arviointi

Potilaan psyykkisen toimintakyvyn arvioinnissa voidaan apuna käyttää erilaisia mittareita, asteikkoja ja diagnostisia haastatteluja. Diagnostiikka ei voi kuitenkaan perustua seulaan tai oiremittariin vaan diagnostisiin kriteereihin ja kliiniseen kokonaisarvioon.

Suurin osa mielenterveyshäiriöiden arvioinneista tapahtuu perusterveydenhuollossa. Työkyvyttömyyden kestäessä yli kuukauden tulee kuitenkin harkita psykiatrin konsultaatiota. Työterveyshuollossa psykiatrin konsultaatio kannattaa yli kuuden viikon sairaspoissaoloissa, tämä vähentää sairaspoissaolopäiviä.

Potilaan psyykkisen tilan arviointiin vaikuttaa potilaan omat subjektiiviset kokemukset, selviytymiskeinot ja tulkinnat tilanteesta. Koska monet mielenterveyshäiriöt vaikuttavat negatiivisesti potilaan omaan käsitykseen tilanteesta, täytyy raportoinnissa ottaa huomioon toimintakyvyn selvittämisen syy ja koko tilanne ylipäätään. Potilaan subjektiiviset kokemukset ovat kuitenkin tärkeitä, sillä toimivaa kuntoutussuunnitelmaa ei voida rakentaa ilman yhteisymmärrystä. Potilaalta kysytään kuvausta sekä hänen toimintakykyään heikentävistä, että auttavista tekijöistä.

Myös potilaan päihteiden käyttö tulee ottaa huomioon, kun tehdään arviota hänen psyykkisestä tilastaan. Päihteiden käyttö voi aiheuttaa masennus- ja ahdistusoireita, joten päihteiden väärinkäytön aiheuttamien oireyhtymien erotteleminen edellyttää vähintään yhden kuukauden päihteetöntä jaksoa.

Potilasta haastateltaessa suositellaan käyttämään SOFAS-arviointiasteikkoa. Taulukkoa täytetään haastattelun, havaintojen, asiakirjojen ja muiden lähteiden perusteella. Tätä asteikkoa käytetään mielialahäiriöpotilaiden toimintakyvyn arviointiin.

Masennuksen ja ahdistuksen tunnistamiseen käytetään seuloja nimeltä ”kaksi kysymystä masennuksesta”, BDI-21 ja GAD-7. Kaksi kysymystä masennuksesta kuuluu: Oletko viimeisen kuukauden aikana usein ollut huolissasi tuntemastasi alakulosta, masentuneisuudesta tai toivottomuudesta? ja Oletko viimeisen kuukauden aikana ollut usein huolissasi kokemastasi mielenkiinnon puutteesta tai haluttomuudesta?. Mikäli vastaus vähintään toiseen näistä kysymyksistä on ”kyllä”, viittaa tämä masennukseen ja suositellaan tarkempaa arviointia ja lääkärin diagnostista arviointia.

Psyykkisen tilan, voimavarojen ja ongelmien arvioinnissa tärkeää on saada myös ulkopuolisia tietolähteitä, jotta saadaan mahdollisimman realistinen kokonaiskuva. Esimerkiksi omaisen kertomus arjessa pärjäämisestä, työnantajan kuvaus töissä selviytymisestä tai työttömillä jonkin muun palveluverkoston havainnot. Potilaan omat selviytymiskeinot, toimintakyvyn vahvuudet ja voimavarat ovat tärkeitä, sillä kuntoutus rakennetaan pitkälti näiden varaan.

Lähde: http://www.thl.fi/toimia/tietokanta/media/files/suositus/2012/01/12/suositus_mielenterveysongelmiin_liittyva_toimintakyvyn_arviointi_1.pdf

Case Jari

"Jari" on nuori (23v.) paranoidisen psykoosin läpikäynyt mieshenkilö, joka on kuntoutusjaksolla kolmen kuukauden sairaalahoidon (akuutti psykoosiosasto > avokuntoutusosasto) jälkeen. Hänen persoonallisuuttaan sävyttää epäluuloisuus ja varovaisuus, mutta varsinaiset psykoottiset oireet eivät enää tule esille. Jari ei osaa ilmaista tunteitaan, minkä vuoksi hän on usein ahdistunut, lähes täysin toimintakyvytön. Toimintakyky on laskenut selvästi sairauden johdosta. Ennen sairastumistaan Jari oli töissä autonasentajana verstaalla. Jouduttuaan siellä syrjimisen ja painostuksen kohteeksi hiljaisena ja vetäytyvänä luonteena hän alkoi saada psykoottisia vaikutuselämyksiä ja pelätä henkensä puolesta. Tällöin myös Jarin satunnainen alkoholinkäyttö lisääntyi viikoittaiseksi ja hasiskokeilut alkoivat. Jari on aloittanut tupakoinnin n. 15 -vuotiaana ja tupakoi nykyisin lähes askin päivässä.

Tällä hetkellä Jari on avuton jopa päivittäisessä ruoan hankinnassa ja henkilökohtaisen hygieniansa hoidossa. Tilanteissa, joissa kuntoutuskodissa (yksi tai kaksi sairaanhoitajaa paikalla arkisin päivävuoroissa) odotetaan toimintaan osallistumista, Jari ilmaisee elein omat riittämättömyyden tunteensa ja vetäytyy huoneeseensa makaamaan. Jarin fyysinen kunto on laskenut paljosta paikallaan olosta.

Ennen sairastumistaan hänellä oli tapana liikkua metsässä ja käydä kalastelemassa kotiseudullaan maalla. Joskus Jari innostuu kertomaan pikkusisarestaan (20v.), johon hänellä oli lämpimin suhde lapsuuden kodissa. Jari on ollut pitkään sidoksissa kotiinsa, josta hän kuitenkin lähti kaupunkiin täytettyään 18 vuotta. Äiti on ollut Jarille keskeisin henkilö, mutta äiti kuoli yllättäen pian Jarin kotoa lähdön jälkeen. Suhde isään on ollut aina etäinen. Jarin vanhemmat ovat eronneet hänen ollessa 13-vuotias. Nykyisin isä asuu alkoholisteille tarkoitetussa huoltokodissa. Jari ei ole kyennyt solmimaan kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen, vaikka tytöt häntä selvästi kiinnostavatkin.

Jari on muuttanut kuntoutuskotiin (paikkoja 4 – 6 kuntoutujalle) viikko sitten, jolloin hän tapasi myös hoitavan lääkärinsä. Tapaamisen ja haastattelun perusteella lääkäri päätti jatkaa Jarin nykyistä psykoosilääkitystä. Tänään pidettävään hoitosuunnitelmakokoukseen lääkärillä ei ollut mahdollisuutta osallistua. Jarin omahoitaja on osallistunut hänen hoitosuunnitelmakokoukseensa jo kuntoutusosastolla, jolloin suunniteltiin ja valmisteltiin Jarin siirtymistä kuntoutuskotiin.

Laatikaa Jarille kokonaishoidon ja kuntoutumisen suunnitelma.

Voimavarat ja selviytymiskeinot
Jarin siskon voi ottaa mukaan kuntoutumisprosessiin, mikäli sisko ja Jari sitä haluaa. Jarilla ennen psykoosia ollut elämänhallinta hyvin hallinnassa.


Ongelmat ja niiden vaikutus jokapäiväiseen elämään
Jarilla on ongelmia miltein kaikilla osa-alueilla päivittäisissä asioissa tällä hetkellä. Jari tarvitsee apua ruuan laittamisessa, hygienian hoidossa, kommunikoinnissa, yleisessä aktiivisuudessa. Tämän johdosta Jari ei tällä hetkellä selviä kotonaan.


Hoidon tarve
Hoidon tarve on ahdistuneisuuden lievittyminen ja toimintakyvyn lisääminen


Hoidon tavoitteet
Kuntoutuskodissa tavoitteena on aktivoida Jari kiinnostumaan jälleen vanhoista harrastuksistaan. Pyritään pääsemään syihin käsiksi, miksi Jari ei pysty ilmaisemaan tunteitaan ja käsittelemään sitä keskusteluilla. Tämän lisäksi on tärkeää yrittää saada ahdistuneisuus kuriin, aluksi ehkä lääkityksellä ja psykoterapialla, jossa voidaan käsitellä keinoa hallita ahdistuneisuutta.

Kotiutuessa on tärkeää, ettei Jarin vointi romahda. Lääkitys on hyvä pitää kotiutuessa samana aluksi. Jarille voidaan jatkaa viikkokalenterin pitoa, jos siitä on koettu olevan hyötyä. Jarille hommataan jatkohoito joko psykiatrian poliklinikalle tai jollekin muulle taholle, joka voi käydä Jaria katsomassa kotonaan. Tavoitteena on kuntouttaa Jari, niin että hän pystyy palaamaan normaaliin elämään.


Hoitotyön toiminnot
Jarille luodaan viikkosuunnitelma omahoitajan ja Jarin kanssa, jota pyritään noudattamaan. Aluksi on hyvä sopia päivät esim. milloin on suihkupäivät ja milloin käydään liikkumassa luonnossa tai kalassa. Jari voi osallistua ruuanlaittoon kuntoutuskodissa ja käydä hoitajien kanssa yhdessä kaupassa. Omahoitajakeskusteluja pidetään aina, kun tuntuu siihen olevan tarvetta ja halua. Jarin saadessa lisää oma-aloitteisuutta, voidaan tiukasta viikkokalenterista alkaa luopumaan ja Jari voi itse päättää mitä hän haluaa tehdä.


Hoitosuunnitelman tarkistus ja arviointi
Jarin kanssa sovitaan jokin päivä esim. 2 viikon päähän, jossa tarkistellaan miten suunnitellut toimet ovat toimineet ja miten Jari on niihin sitoutunut. Hoitosuunnitelmaan voidaan tehdä muutoksia ja parannusehdotuksia tässä palaverissa.

Mielenterveyshoitotyö, teema 2

4. Ammatilliseen vuorovaikutukseen liittyvät hoidolliset elementit / periaatteet

Ammatilliseen vuorovaikutukseen kuuluu tärkeänä osana hyväksyntä, luottamus ja avoimuus. Mielenterveydessä hoitajan on tärkeä osata aktiivinen kuuntelu, koska potilas aistii hyvin nopeasti, kuunteleeko toinen osapuoli. Hoitajan ja potilaan välinen vuorovaikutus eroaa tavallisesta vuorovaikutuksesta jonkin verran. Tässä hoitaja pyrkii saamaan potilaan puhumaan kysymällä hyviä avoimia kysymyksiä, eli kysymykseen ei pysty vain vastaamaan kyllä tai ei. Normaaliin keskusteluun tämä myös eroaa yleensä keskustelun ”hitaudesta”: hoitaja yrittää antaa potilaalle aikaa ja tilaa miettiä omia tuntemuksiaan.

http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Helsinki2001/FrantiTuire2001.pdf


5. Mitä työnohjauksella tarkoitetaan ja mikä on työnohjauksen merkitys ammatillisessa kehittymisessä.

Mielenterveyslaissa on erikseen säädetty työnohjauksesta. Laissa sanotaan näin: työnohjaus on sisällöltään sellaista, että se edistää henkilöstön valmiuksia antaa väestön tarvitsemia mielenterveyspalveluja. Työnohjauksen tavoitteena on parantaa ohjattavan ammattitaitoa, edistää henkistä ja persoonallista kasvua, auttaa työn ongelmien hallinnassa, ehkäistä rutinoitumista ja parantaa stressin hallintaa.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19901247


6. Mitä tarkoittaa ”oman persoonan käyttö työvälineenä” mielenterveyshoitotyössä (omat tunteet, itsetuntemus, reflektointi, työssä jaksaminen ja omien rajojen tunnistaminen)

Ihmiset ovat erilaisia, niin myös tavat joilla hoitajat kohtaavat potilaan. Hoitotyössä hoitaja voi itse päättää, kuinka paljon itsestään haluaa kertoa potilaalle ja kuinka potilasta lähestyy. Mielenterveyshoitajat kuulevat hyvin henkilökohtaisia ja arkoja asioita potilaalta. Tämä melkein aina edellyttää oman persoonan peliin laittamista, potilaan on vaikea luottaa hoitajaan, jos hän ei saa hoitajasta mitään irti. Hoitajan on tiedettävä omat rajansa, jos hoitaja näkee potilaassa jotain tuttua (esim. sama sairaus / luonnehäiriö, kuin jollain perheenjäsenellä) ja tämä herättää hoitajassa paljon negatiivisia tunteita, niin yleensä on hoitajalle parempi, ettei hän osallistu potilaan hoitoon aktiivisesti.


7. Sovella oppimaasi: pohdi, mitkä persoonallisuuden piirteesi tekevät sinusta soveltuvan mielenterveyshoitotyötä tekemään?

Mikko: Olen hyvä kuuntelemaan, helposti lähestyttävä ja minua kiinnostaa ihmisten kohtalot. Luonteeltani olen hyvin positiivinen, aktiivinen, saan helposti potilaita mukaan (välillä jopa innostumaan) asioista ja minulta löytyy empaattisuutta, mutta pystyn kuitenkin rajaamaan ja olemaan tiukka potilaille, jotka sitä tarvitsevat.
Riina: Vahvuuteni mielenterveyshoitotyöhön on nopea ongelmanratkaisukyky ja luova ajattelutapa. Ensimmäisessä harjoittelussa sain myös positiivista palautetta kyvystäni kuunnella potilasta ja ottaa huomioon potilaan tarpeita. Empatiakyky ja halu auttaa.
Markus: Olen rauhallinen lähestulkoon tilanteessa kuin tilanteessa, mikä toivottavasti auttaa myös potilasta rauhoittumaan. Kuuntelen mielelläni ihmisten tarinoita ja osaan myös elää niissä mukana. Keskittymiskykyni on myös mielestäni hyvä. En tuomitse ihmisiä, vaan pyrin arvostamaan jokaisen yksilön ominaisuuksia.