Hoitosuhde ja vuorovaikutus

Mitä kysyisit potilaalta, jotta voisit selvittää hänen tilaansa?

Annetaan potilaalle tilaa ja aikaa kertoa hänen tilanteesta hänen omilla sanoillaan. Hoitajan tehtävä kuunnellessa on kuunnella tarkkaa mitä potilas kertoo ja olla läsnä tilanteessa. Kun potilas on saanut kerrottua omat asiansa tai mikäli kertomus alkaa polkemaan paikalla tai rönsyilemään ihan muualle hoitajan kannattaa esittää tarkennettuja kysymyksiä potilaan tilasta. Tärkeää on myös puhua asioiden oikeilla nimillä, vaikka asia olisi vaikea tai potilas yrittäisi vältellä aiheesta puhumista. Hoitajan tehtävänä on saada mahdollisimman paljon hoitoon vaikuttavista tiedoista ylös.

https://sairaanhoitajat.fi/artikkeli/asiakkaan-ja-potilaan-kohtaaminen/

Millainen vuorovaikutus on keskeistä ensi kohtaamisessa?

Edellinen vastaus pätee myös ensi kohtaamiseen. Potilaalle on annettava tilaa ja aikaa kertoa omilla sanoilla vaivastaan. Tärkeää on hoitajan aito kiinnostus potilasta kohtaan. Aito kiinnostus edellyttää hoitajalta kohtaamisen taitoa, auttamisen halua, konkreettista läsnäoloa, kuuntelemisen taitoa, kanssa käymistä ja välittämistä sekä kiireettömyyttä.

http://hoitonetti.turkuamk.fi/Hoitonetti/2005_Vuorovaikutuskulttuuri/5.1.html

Millaisia vuorovaikutuksen elementtejä käytät (sanallinen, ei sanallinen; ilmeet eleet kosketus jne jne.)?

Henkilökohtaisesti käytän kosketusta lähinnä lohduttaessa. Muutenkin koskettaminen lähtee potilaasta itsestään. Jos potilas selvästi eleillään viestii halusta halata. Tässä hoitaja voi häntä halata, mutta koskettelu on aina potilas ja hoitajakohtaista. Ilmeillä ja eleillä yritän viestiä kuuntelevania potilasta ja olevani kiinnostunut hänen kertomuksistaan. Yritän hymyillä paljon työssä ja olla muutenkin hyvin positiivinen, huumori toimii myös hyvin useimmissa tilanteissa.

Miten tapaamisenne muuttuu, jos potilas on afasia potilas?

Afasia potilaan kohtaamiseen vaikuttaa hänen afasian vaikeusaste. Afasia potilas ymmärtää hoitajaa yhtä hyvin kuin muutkin potilaat. Ongelmat ovat kuinka hoitaja ymmärtää afasia potilasta. Kohtaamisessa täytyy antaa potilaalle aikaa. Hoitaja on rauhallinen ja pitkäjänteinen. Afasia potilaan kohtaamisessa voi käyttää apuna kuvakortteja, jolla potilas voi osoittaa mitä hän tarkoittaa. Lisäksi mikäli potilas pystyy kirjoittamaan lapulle, mutta aika usein afasia potilas ei kykene tai halua kirjoittaa. Afasia potilaille kehittyvät myös usein rutiinit, joista pitkään hänen kanssa työskennellyt hoitaja voi tietää mitä potilas minäkin aikana haluaa. Lisäksi pitkään saman potilaan kanssa työskennellyt hoitaja oppii kuuntelemaan potilasta paremmin ajan mukana. Tulkin käyttäminen tilanteen mukaan.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00557

Miten tapaamisenne muuttuu, jos hän on kuulovammainen?

Kehonkieli korostuu kuulovammaisen kanssa. Kuulovammojakin on monenlaisia. Vanhuksilla esim. saattaa olla kuulon alenemaa ja toinen korva kuulee paremmin kuin toinen. Näissä tilanteissa kannattaa puhua sitä korvaa kohti, mikä kuulee paremmin. Kuulovammaisista osa osaa lukea huulilta. Näissä tilanteissa on tärkeää puhua kohti kuulovammaista ja ei ala ylikorostamaan suun liikkeitä, vaan puhuu normaalisti. Kuulovammaisella voi myös olla tulkki käytössä. Näissäkin tilanteissa on tärkeä muistaa tulkin olevan vain apuväline ja kohdistaa puhe kuulovammaiseen, koska hänen kanssa käyt vuoropuhelua. Apuna voi käyttää myös kirjoittamista. Yleisimpien viittomakielenmerkkien esim. aakkoset on melko helppoa oppia, rohkaisenkin hoitajia opettelemaan omatoimisesti viittomakielen alkeet. Netistä löytyy paljon helppoja ja hyviä. Olen itse mm. yrittänyt opetella vähän tukiviittomien käyttöä. Hyvä sivu näiden opiskeluun on http://papunet.net/.

http://docplayer.fi/12048243-Opas-kuulovammaisen-potilaan-hyvaan-kohtaamiseen-hoitotyossa.html

Miten tapaamisenne muuttuu, jos hän on juuri muuttanut suomeen ja tarvitsee tulkin kommunikoidakseen?

Pitää ottaa huomioon kulttuurierot. Mikäli hän on tullut pakolaisena Suomeen, niin hänellä voi olla hyvin isot ennakkokäsitykset kaikkia viranomaisia kohtaan. Kehonkieli korostuu jälleen, kun yhteistä kieltä ei ole. Tulkkia käyttäessä on tärkeää puhua potilasta kohti. Englantia voi myös yrittää käyttää apuna, mikäli potilas osaa edes hieman englantia.

http://www.turku.fi/uutinen/2015-11-24_asioimistulkin-tyo-kuuntelua-tulkkaamista-mutta-ei-asioihin-puuttumista

Miten tapaamisenne muuttuu, jos hän on lapsi?

Lapsen hoidossa korostuu turvallisen ympäristön luominen. Lapsille on yhtä tärkeä kertoa, kuin muillekin potilaille mitä ollaan tekemässä. Avussa voi käyttää ”taikuutta”, jotta toimenpiteestä saa lapsen mielestä hauskan ja pelottavuus kaikkoaisi. Tärkeää on myös saada vanhemmat rauhallisiksi, koska lapsi aistii vanhempiensa pelot ja levottomuuden. Alla kuva lapsen tekemästä piirustuksesta hyvästä hoidosta.

https://optima.turkuamk.fi/learning/id19/bin/user?rand=161

Hoitotyön arvot ja periaatteet

"Hoitajattaren ja hoitajan, jotka virassa ovat velvolliset käyttämään määrättyä pukua, tulee niin virassa kuin muulloinkin noudatta siivoa ja siveellistä käytöstä, ystävällisellä osanotolla ja kärsivällisyydellä kohdella sairaita sekä oso  levollista ja maltillista käytöstä"

  (Lääkintähallituksen vahvistama järjestyssääntö, 1898 )

Ennakkotehtävämme oli tutustua sairaanhoitajan eettisiin periaatteisiin ja pohtia yhdessä  minkälaiset arvot ohjaavat sairaanhoitajan työtä.

Hoitotyön keskeiset periaatteet voidaan jakaa kymmeneen eri osa-alueeseen:	Kunnioituksen periaatetta on pidetty yhtenä hoitotyön  perusarvona . Potilaan ihmisarvoa tulee kunnioittaa hänen taustoistaan huolimatta ja jokaista potilasta tulee kohdella tasa-arvoisesti.
	Yksilöllisyyden periaatteen mukaan jokainen potilas on ainutkertainen ja arvokas ihminen, joka tarvitsee omia tarpeitaan vastaavaa hoitoa. Potilaan hoidon tavotteiden tulee vastata potilaan käsitystä hoidosta ja potilaalla pitää olla mahdollisuus osallistua omaan hoitoonsa.
	Itsemääräämisoikeuden periaatteella tarkoitetaan sitä, että potilaalla tulee olla oikeus osallistua oman hoitonsa suunnitteluun, toteutukseen, arviointiin ja päätöksentekoon oman elämänkatsomuksensa sekä ajatus-ja arvomaailmansa mukaisesti.
	Yksityisyyden periaatteella tarkoitetaan jokaisen potilaan henkilökohtaista tilaa. Potilaan yksityisyys on henkilökohtaista koskemattomuutta, koukkaamattomuutta ja vahingoittamattomuutta. Yksityisyyteen liittyvät myös vaitiolovelvollisuus ja salassapitovelvollisuus.
	Perhekeskeisyyden periaate korostaa koko perheen huomioimista potilaan hoidossa. Potilaan sairastaminen koskettaa usein koko perhettä.  Varsinkin pienten lasten hoitotyössä on suuri merkitys koko perheen huomioimisella.
	Turvallisuuden periaatteessa kaikilla potilailla pitää olla oikeus kokea hoitonsa turvalliseksi, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.  Sisäisellä turvallisuudella tarkoitetaan turvallista ja luottamuksellista hoitosuhdetta jossa hoitaja on läsnä, lohduttaa tarvittaessa, pitää yllä toivoa, pitää yhteyttä läheisiin. Lapsipotilailla se tarkoittaa myös sylissäpitoa. Ulkoinen turvallisuus taas tarkoittaa sitä, että potilas voi luottaa hoitohenkilökunnan ammattitaitoon , menetelmien ja välineiden turvallisuuteen.
	Kokonaishoidon periaatteella tarkoitetaan potilaan kokonaisvaltaista huomioimista, jossa otetaan huomioon potilaan fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeet. Tarvittaessa potilaan hoito vaatii moniammatillisen työryhmän jossa yhdistetään sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita.
	Terveyskeskeisyyden periatteessa keskitytään sairauden sijasta terveyden ylläpitoon. On tärkeää, että potilaalla on tietoa ja taitoja, joila pitää yllä terveyttään ja jopa kohentaa terveydentilansa. Potilaan on hyvä olla tietoinen asioista jotka vaikuttavat myönteisesti hänen terveydentilaansa ja paranemiseensa.
	Omatoimisuuden periaatteella tarkoitetaan potilaan oman tekemisen tukemista  ja kannustamista omatoimisuuteen sen sijaan, että kaikki tehtäisiin potilaan puolesta. On tärkeää pitää yllä potilaan omia voimavaroja ja antaa potilaalle aikaa suoriutua päivittäisistä toimista.
	Hoidon jatkuvuuden turvaamisessa on tärkeää, että potilaan tiedot välittyvät muuttumattomina henkilöltä toiselle, työvuorosta ja yksiköstä toiseen. Hoitotietojen tulee aina kulkea hoitoketjussa potilaan mukana ja jokaisen hoitoon osallistuvan pitää olla tietoinen hoitosuunitelmasta. Erityisen tärkeää hoidon jatkuvuuden turvaaminen on lapsipotilaiden, tajuttomien  ja sekavien henkilöiden hoidossa, jolloin hoitajan vastuu hoidon jatkuvuudesta korostuu.

 (Hanna Rautava-Nurmi, Airi Westergård, Tarja Henttonen, Mirja Ojala, Sinikka Vuorinen- Hoitotyön taidot ja toiminnot , Sanomapro, 2015)

Mielestämme edellämainitut periaatteet ovat  hyviä hoitotyön  eettisiä tienviittoja joita jokaisen sairaanhoitajan tulisi pitää keskeisinä lähtökohtina hoitotyössä.

Suuria kysymyksiä

Meillä on kaikilla erilaiset lähtökohdat ja mielipiteet millaiseksi hoitajaksi haluaisimme tulla, niin kokosimme yhteen kaikkien omat mielipiteet.

1. Mitkä tekijät houkuttelivat teidät hakeutumaan sairaanhoitaja opintoihin ja miksi?

Alun perin hain hoito-alalle, koska edellinen ammattini (trukkikuski) oli hyvin yksitoikkoista ja oltiin hyvin vähän vuorovaikutuksissa muiden ihmisten kanssa. Pidin hoiva-alasta sen ihmisläheisyyden takia ja koskaan ei voi tietää tarkkaan mitä päivä tulee sisältämään. Halusin syventää tietotaitojani ja pohjalla oleva lähihoitaja koulutus ei riitä, mikäli haluan työskennellä erikoissairaanhoidossa, mihin tavoitteeni on valmistumisen jälkeä työllistyä.

Olen jo kauan itsekseni ajatellut uuden ammatin opiskelua. Millä alalla haluaisin työskennellä, jos en kampaajana jostain syystä enää voisi toimia. Viihdyn asiakaspalvelutyössä ja haluan olla ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa. Ajatus sairaanhoitajan ammatista on herännyt hiljalleen vuosien varrella juuri sen asiakaslähtöisyyden vuoksi.

Sairaanhoitajan ammatissa kiinnosti mahdollisuus tehdä työtä ihmisten terveyden parantamiseksi. Sairaanhoitaja voi sairaiden hoitamisen lisäksi olla mukana myös ehkäisemässä sairastumista ja levittämässä tärkeää tietoa ihmisille. Sairaanhoitajan työ on merkityksellistä, siinä pääsee oikeasti parantamaan jos ei maailmaa niin ainakin ihmisiä.

2. Minkälaisia ajatuksia videot herättivät sairaanhoitajan työstä?

Katsomamme videot loivat kuvan hyvin ihmisläheisestä työstä. Sairaanhoitajana ollaan mukana ihmisen jokapäiväisessä arjessa ja kuunnellaan ja autetaan. Sairaanhoitajana pääsee myös kehittämään hoitotyötä, mikäli kiinnostus ja osaaminen riittävät.

3. Millaiseksi sairaanhoitajaksi haluatte kehittyä?

Haluan tulla sairaanhoitajana rautaiseksi ammattilaiseksi, osata eri alueista mahdollisimman paljon. Hoitajana haluaisin säilyttää rempseyteni, positiivisuuteni ja toivottavasti olla helposti lähestyttävä hoitaja. Pahin pelkoni olisi leipääntyä työhön ja muuttua kyyniseksi potilaita kohtaan. Haluan pysyä ammattilaisena ja oppia koko työnuran uusia asioita, enkä jämähtää tiettyyn kaavaan.

Haluan sairaanhoitajana kehittyä tietenkin niin hyväki perusammattitaidoltani, että pystyn työskentelemään missä haluan. Päätavoite on kuitenkin säilyttää empatiakyky ja mielenkiinto potilaan terveyttä kohtaan. On helpompi sanoa millaiseksi en halua tulla. En koskaan haluaisi olla hoitaja joka tulee töihin ja hoitaa potilaat vailla mielenkiintoa siitä, miten heille jatkossa käy.

Sairaanhoitajana haluaisin olla uutta omaksuva ja itseäni kehittävä. Ihminen ei ole koskaan valmis, ja uutta tutkimustietoa tulee koko ajan. Työn pitääkin perustua nimenomaan tutkimustietoon. Työssä pitää olla valmis haastamaan itseään ja aikaisempaa tietämystään, uuden oppimiseksi. Haluaisin jossain vaiheessa olla mukana kehittämässä suomalaista terveydenhuoltoa.